Moikka!
Olen Valliuksen Tuula, 51-v sairaanhoitaja (amk) Valkeakosken Mäntylän kulmilta. Muutin 6-vuotiaana Sääksmäelle ”70-luvun malliin” vanhempien töiden etsinnän kautta.
Olen syntynyt Rovaniemellä ja nähnyt useita paikkakuntia jo ennen Valkeakoskea. Tiedän, mitä on lama-aika ja millaista on elää, kun ei omista juuri mitään.

Peruskoulun kävin Sääksmäellä Rauhalassa ja keskustassa vanhassa Naakan koulussa. Lukiokin oli se vanha, nykyisen Citymarketin paikalla ollut rakennus. Hämeenlinnassa opiskelin perushoitajaksi vuonna 1990, ja taas alkoivat lamavuodet. Pätkätöitä, kaksi lasta ja yksi lyhyt kariutunut liitto, se 90-luvun alusta.
Lähellä Millenniumin vaihdetta löytyi elämäni rakkaus, ja elämä muuttui. Tuosta ajasta mieleeni on jäänyt arki Kärjenniemessä, työ ja perhe. Vuonna 2003 syntyi nuorin lapsi, joka on nyt jo opiskelemassa Tietotien lukiossa.

Sairaanhoitajaopinnot aloitin Hamk:in Valkeakosken toimipisteessä 2012 EU:n pilottihankkeena, ja onneksi tämä hanke on saanut jatkoa! Onnekkaana olen saanut tehdä työtä Valkeakoskella vanhainkodissa, kotihoidossa, päiväsairaalassa, ryhmäkodeissa, muistisairaiden päiväkeskuksessa, terveyskeskuksen vastaanotoilla ja viimeiset vuodet, yhä jatkaen Tays Valkeakosken sairaalassa dialyysiosastolla.

Muutto 2017 Mäntylän kulmalle teki meistä taas ns. kaupunkilaisia. Nautin pikkukaupunkilaisuudesta, luonnosta kaupungin hyvin hoidetuilla maastoreiteillä ja siitä, että meillä on sopivankokoinen pieni-suuri kaupunki, jossa toki välillä kuppi kiepsahtaa nurin yhdellä jos toisellakin, mutta me silti sinnitellään yhdessä eteenpäin.
Täältä me pääsemme kyllä halutessamme myös isompiin ”kyliin” käymään, ja matka takaisin on lyhyt!

Asia, jonka haluaisin kaupungissamme olevan paremmin, on joukkoliikenne sekä kunnan sisällä että ympäristökuntiinkin. Nykyisin painotetaan vihreitä arvoja, ekologisuutta, saasteettomuutta ja ilmastoystävällisyyttä, mutta kyllä se oma auto ainakin vielä tarvitaan, jotta pääsee kulkemaan.

Meidän nuoremme ansaitsevat tulla kohdelluiksi ja kohdatuiksi hyvin. Nuorille tulee olla aikaa ja pitää löytää keinoja heidän vaikeuksiensa ratkaisemiseen. Nuorille tulee taata mahdollisuus harrastaa ja opiskella tasavertaisesti perheen varallisuudesta riippumatta. Meidän täytyy olla valmiita etsimään keinoja, joiden avulla tuemme nuoriamme jaksamaan paremmin.

Hoitohenkilökunta ansaitsee riittävät resurssit, jotta henkilökunta pystyy hoitamaan laadukkaasti ihmisiä iästä ja sukupuolesta, vammasta tai sairauden laadusta riippumatta.
Kuntalaisten tulee olla tasa-arvoisia hoitoa annettaessa, koska jokainen ansaitsee saada hoitoa ja tulla inhimillisesti hoidetuksi.
Korona-aika tuo tietysti mukanaan omat harminsa, mutta perusasioiden tulee olla kunnossa, jotta henkilökunta jaksaa tehdä työtään.

Toivottavasti pala palalta yhdessä rakentaen maailma muuttuu paremmaksi paikaksi, meille kaikille.