Pia Hänninen

Lapsiperheiden köyhyys on lähes kolminkertaistunut edellisestä lamasta. Hyvien vuosien talouskasvu 2000-luvulla ei koskaan yltänyt köyhimpiin lapsiperheisiin. Yleisintä köyhyys on tutkimusten mukaan yksinhuoltajaperheissä, mutta se on tuttu asia myös suurperheissä. Yhä useampi tarvitsee toimeentulotukea, jopa työssäkäyvä perheellinen. Työstä saatava ansio voi olla niin pieni, ettei se riitä perheen tarpeisiin.

Työ on parasta lääkettä köyhyyden torjunnassa. Aina työtä ei kuitenkaan ole saatavilla tai sen vastaanottaminen on mahdotonta. Ja yksinhuoltaja ei ole kärkisijoilla työntekijöitä valittaessa. Lisäksi yhden huoltajien talouksissa epäsäännölliset työajat asettavat haasteen lasten hoitoajoille.
Kymmenesosa suomalaisista lapsiperheistä, eli noin 50 000, saa toimeentulotukea. Suuri osa näistä on yksinhuoltajaperheitä. 90 %:a huostaanotoista tapahtuu ”toimeentulotuki-perheissä”. Jatkuva huoli toimeentulosta kiristää perheen sisäisiä suhteita. Pienituloisten lapset saattavat jäädä sivuun kaveripiirin harrastus- ja muissa kulutusriennoissa. Raha ei tuo onnea, mutta paljon helpompi on elää, jos toimeentulo on turvattu. Ja se heijastuu koko perheen hyvinvointiin!
Vuokran-, arvonlisävero- ja energiaveron korotukset syövät ison loven pieneen kukkaroon. Pienellä rahalla elävien ostovoima heikkenee, koska rahaa on yksinkertaisesti vähempi käytettävissä. Eriarvoistuneessa Suomessa toisilla on kaikkea, toisilla ei mitään.  Nykyajan pirstaleinen työelämä pätkätöineen ei luo pohjaa perheille suunnitella tulevaisuutta. Osin syynä lapsiperheiden ahdinkoon on myös se, että tulonsiirrot, kuten lapsilisät, vanhempainrahat ja kotihoidontuet, ovat jääneet ajastaan jälkeen.

Tarvitsemme yhteiskunnalta nykyistä vankempaa vastuunkantoa pienituloisille lapsiperheille. On hyvä, että viime päivinä keskusteluun on noussut lapsilisien maksaminen kaikille, myös niille perheille, joissa toimeentulolaskelma on leikannut lapsilisän kokonaan pois. Suunta on oikea. Lisäksi 100 euron lisäys kaikista pienimpiin tuloihin, kuten työmarkkinatukeen ja vanhempainrahaan, samalla tavalla irrotettuna toimeentulotuesta, parantaisi heikoimmalla olevien asiaa.

Satsaus ennaltaehkäisyyn, toimenpiteeseen ennenkuin asia muuttuu ongelmaksi, tulee yhteiskunnalle paljon edullisemmaksi kuin kärjistyneen ongelman hoitaminen – tärkeimpänä kuitenkin se pointti, että saataisiin vältettyä hätä ja huoli  perheessä.