Jutan puhe, Vantaa 19.2.2011

SDP:n oikeudenmukainen verouudistus lyhyesti

Sosialidemokraatit haluavat

  • verottaa enemmän pääomatuloja ja varallisuutta
  • keventää kaikkein pienituloisimpien verotusta perusvähennystä nostamalla
  • säätää pankkiveron
  • lisätä verotuloja harmaasta taloudesta
  • lisätä jäteveroja
  • nostaa maltillisesti alkoholi- ja tupakkaveroa

Sosialidemokraatit eivät halua

  • kiristää arvonlisäveroa ja muita tasaveroja
  • lisätä kotitalouksien energiaveroja
  • nostaa asuntojen kiinteistöveroa
  • keventää nyt ansiotulojen verotusta
  • poistaa asuntolainojen korkovähennystä

Puheenjohtaja Jutta Urpilainen

Vaalivaltiopäivä- ja puheenjohtajapäiväpuhe 19.2.2011

Hyvät ystävät, toverit,

Tämän päivän poliittista tilannetta kuvaa tarina kolmesta possusta ja yhdestä sudesta. Possut ja susi joutuvat kaikki yhdessä vaaraan. Ison suden mielestä vaarasta selviää pelkästään uhkumalla, puhkumalla ja puhumalla mukavia.

Keskimmäinen possu on sitä mieltä, että ei tehdä mitään. Jos mennään peiton alle piiloon ja pistetään silmät kiinni, vaara menee pois.

Oikea possu uskoo, että vaarasta selviää vaihtamalla vaatteita. Välillä päälle vedetään työvaatteet, välillä vihreä asu ja välillä taas papinkaapu sekä päähän tuttu ja turvallinen kypärä.

Vasen possu näkee myös vaaran, mutta hän tietää, miten vaaran voisi välttää. Se ei kuitenkaan auta, koska vasen possu on vailla valtaa eivätkä muut possut kuuntele häntä.

Ystävät,

Me olemme vaarassa.

Valtion kassa on tyhjennetty ylimitoitetuilla veronkevennyksillä. Kun katsoo oikeistohallitusten historiaa, voi sanoa ”jälleen kerran”. Suomessa on ollut viimeisen 50 vuoden aikana kolme oikeiston hallitsemaa vaalikautta. 60-luvulla, 90-luvulla ja nyt. 60-luvulla valtion talous saatiin niin sekaisin, että oikeistohallituksen jäljiltä piti ryhtyä erityisjärjestelyihin, jotta virkamiesten palkat saatiin maksettua. Ahon hallituksen jäljiltä joka kolmas valtion käyttämä markka oli lainattu.  Tällä kertaa jälkeen jää noin 8 miljardin euron budjettivaje. Jokaisen oikeistohallituksen jäljiltä valtion kassa on ollut typötyhjä.

Kansalaisten luottamus on petetty vaalirahasotkuissa ja katteettomissa lupauksissa. Suomalaisten oikeudentuntoa on loukattu liian monta kertaa. Suomen talouskasvu ei ole tukevalla pohjalla. Kansan luottamus eläkejärjestelmään, julkisiin palveluihin ja tulevaisuuteen rapistuu. Kokonainen kansakunta tuntuu ajelehtivan neuvottomana ilman yhteistä suuntaa tai päämäärää. Meille tärkeä hyvinvointivaltio, jota juhlapuheissa kaikki sanovat rakastavansa, on vaarassa. Tämä Suomi ei ole se Suomi, joka meille edellisten vaalien alla luvattiin.

Tämän kevään vaaleissa on kyse Suomen suunnasta. Siksi me avaamme vaihtoehtomme kaiken kansan pohdittavaksi.

Suoraan ja avoimesti.

Kansalaisten pitää tietää, minkälaiselle tulevaisuudelle he äänensä antavat. Nyt haetaan valtuutus sille, mitä kukin puolue aikoo seuraavan neljän vuoden aikana tehdä. Vain selkeästi haetun valtuutuksen kanssa voidaan tehdä tarvittavat, oikeat ja isot päätökset. Puuhastelun, päätösten lykkäämisen ja ajanpeluun aika on ohi.

Tänään me julkistamme talous- ja vero-ohjelmamme.

”Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta”. Tämä on kevään suorin, rehellisin ja kattavin ohjelma suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi. Toivon, että muut puolueet vastaavat haasteeseen ja päivittävät omat ohjelmansa tälle samalle tasolle.

Mitä me sitten haluamme tehdä?

Me haluamme synnyttää uutta taloudellista kasvua. Me haluamme luoda 100 000 uutta työpaikkaa sekä rakentaa Suomeen maailman parhaan työelämän. Me haluamme tasapainottaa valtion talouden. Me haluamme uudistaa jämähtäneet rakenteet, ottaa mukaan kyydistä tippuneet sekä näyttää konkreettisin teoin, että 2010 -luvun Suomessa oikeudenmukaisuus on enemmän kuin vain pelkkä jalo sana. Me haluamme paljon. Äänestäjät päättävät, pääsemmekö tekemään, sen, minkä nyt lupaamme. Sen, minkä niin hyvin osaamme.

Miten me tämän teemme?

Kasvu ei synny itsestään. Valtion on luotava yrityksille ja kansalaisille kilpailukykyinen ja turvallinen ympäristö menestyä ja käyttää osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Meidän on tuettava tutkimusta ja tuotekehitystä yrityksissä – pienissä ja suurissa. Meidän on kannustettava töissä olevia aikuisia uudistamaan osaamistaan. Me tarvitsemme pienempiä luokkakokoja lapsillemme ja parempaa opintotukea opiskelijoille. Meidän on saatava jokainen työtön nuori töihin, harjoittelemaan tai opiskelemaan. Noin 30 000 työtöntä nuorta on tämän päivän Suomen räikeä häpeäpilkku.

Meidän on saatava investoinnit liikkeelle. Yhteistyön henki on palautettava työmarkkinoille. Kohtuuttomasti perinteistä teollisuutta murjoneet ja hutaisten tehdyt energiaveroratkaisut on korjattava. Valtion on laitettava rahaa kasvun tukemiseen. Maamme teitä, ratoja sekä tietoverkkoja on uudistettava. Meidän on panostettava uuden kasvun aloille. Energia- ja hyvinvointiteknologiaan, kaivosalaan ja sisältötalouteen. Meidän on tarjottava osaamistamme maailmalle tuomalla markkinoille vaikkapa suomalaisia sähköautoja, suomalaista muotoilua, suomalaista osaamista julkisissa palveluissa kuten koulutuksessa ja ikäosaamisessa, puhdasta suomalaista ruokaa ja vettä taikka kotimaisia tietokonepelejä.

Lyhyesti sanottuna, meidän on tehtävä politiikkaa, joka turvaa riittävän taloudellisen kasvun. 1995 tavoitteemme oli viiden prosentin keskikasvu ja sen teimme. Nyt meidän pitää ylittää kolme prosenttia, jotta onnistumme työllisyydessä ja hyvinvointivaltion rahoituksessa. Tavoite on haastava mutta ei mahdoton. Sen ehto on, että kokoamme jälleen Suomen yhteiseen talkooseen. Palkansaajat, yrittäjät, kaikki suomalaiset. Onnistumisen ehto on, että saamme kansalaisilta tuen vahvalle kasvuohjelmalle ja sen vaatimalle rahoitukselle.

Hyvät ystävät,

Tänä vuonna Suomen valtio ottaa noin 8 000 miljoonaa euroa uutta velkaa. Tällä hetkellä valtionvelkaa on 17 000 euroa kutakin suomalaista kohti. Valtion taloutta ja tavallisen perheen taloutta koskevat jossain suhteessa täysin samat säännöt. Loputtomiin ei voi velkaantua ja joskus on lainaa maksettava takaisinkin. Jokainen lainattu sentti lisää korkomenoja. Täältä lähtee tänään selkeä viesti Mari Kiviniemelle ja Jyrki Kataiselle. Nostakaa pää pensaasta. Lopettakaa asioiden epämääräinen pyörittely. Pysäyttäkää valtion velkaantuminen.

Tämän kevään vaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta. Velkaantumisen Suomi – vai työn ja kasvun Suomi.

Me sitoudumme siihen, että ensi vaalikauden lopussa valtiontalous on tasapainossa ja uutta velkaa ei enää oteta vanhan päälle. Tämän päivän noin 8 000 miljoonan euron kuopasta valtion budjetissa meidän kasvuohjelmamme täyttää 6 000 miljoonaa. Myös jäljelle jäävä 2 000 miljoonan euron vaje on katettava.

Valtion verotuloja lisäämme 1 500 miljoonalla. Kiristämme varallisuuteen ja pääomiin kohdistuvaa verotusta sekä tuomme harmaata taloutta verotuksen piiriin. Työn verotusta me sen sijaan emme kiristä. Emme myöskään energiaveroja tai arvonlisäveroa. Me sanomme kokoomuksen ajamalle tasaverokehitykselle jyrkän ein. Me emme lupaa kenellekään suuria verojen alennuksia, sillä se ei olisi vastuullista eikä oikein. Mutta me lupaamme verotukseen lisääntyvää oikeudenmukaisuutta ja sitä, että verojen maksukyky ohjaa päätöksentekoa, mistä veroja haetaan. Ja me pidämme tiukasti siitä kiinni, että eläkkeillä ja palkkatuloille on yhtäläinen verokohtelun.

Vuosia jatkuneen löperön taloudenpidon laskun maksun aika on koittanut. Lasku pitää maksaa oikeudenmukaisesti. Siksi sanomme jyrkästi ei Kokoomuksen ja Keskustan esittämälle arvonlisäveron korotukselle. Arvonlisävero on tasavero. Arvonlisävero lyö sitä lujemmin, mitä pienemmät tulot ihmisellä on. Arvonlisävero iskee kipeästi palvelualojen pieniin yrityksiin. Arvonlisävero kiihdyttää inflaatiota. Arvonlisäveron korotus on helppo ja huono poppakonsti, joka vain syöksee meidät syvemmälle siihen suohon, johon meidät on viime vuosina ajettu.

Me emme ole korottamassa veroja kevein mielin. Me olemme korottamassa veroja, koska Kokoomus ja Keskusta ovat ajaneet Suomen valtion talouden tehottomilla veronkevennyksillä ahdinkoon. Kevytkenkäisen talouspolitiikan aika on nyt ohi.

Veronkiristysten ohessa on kiristettävä myös vyötä. Ja silloin kysymys kuuluu, miten se tehdään oikeudenmukaisesti ja viisaasti. Me emme selviä seuraavasta hallituskaudesta ilman säästöjä. Kaikki tämän tietävät, mutta harvat uskaltavat sanoa tätä ääneen ennen vaaleja. Me uskallamme. Edessämme on noin 500 miljoonan euron menojen säästötarve valtion budjetista. Me säästämme nämä rahat elinkeinotuista, uusista varusteluohjelmista sekä hallinnon päällekkäisyyksistä.

Tällä kasvuohjelmalla, näillä verotulojen lisäyksillä ja näillä säästöillä valtiontalous voidaan tasapainottaa.

Tämä ei kuitenkaan riitä meille. Politiikka on arvovalintoja. Meidän arvomme ovat työ ja oikeudenmukaisuus. Kasvun ja työpaikkojen tukemiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi olemme valmiit tekemään myös uusia panostuksia. Arvioimme, että työllisyyden tukemiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen tarvitaan noin miljardin euron ohjelma. Koska valtion velkaantumisella on rajat,  haluamme rahoittaa tämän kasvuohjelman kohdentamalla menoja uudelleen. Uudelleenkohdennus voidaan saada aikaan jäädyttämällä osa – noin neljännjes valtion menoista – kahden vuoden ajaksi. Jäädytyksenkin on täytettävä oikeudenmukaisuuden periaatteet ja siksi se ei voi koskea perusturvamenoja.

Kasvun vahvistaminen ja valtiontalouden tasapainottaminen eivät yksin riitä. Kun katselee viime vuosien kansainvälisen talouskriisin jäljiltä savuavia raunioita, voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. Sen saman johtopäätöksen, jonka aateveljemme tekivät jo 110 vuotta sitten. Suomi tarvitsee vähemmän ahneutta ja enemmän oikeudenmukaisuutta.

Tämän kevään vaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta. Ahneuden ja tasaverojen Suomi – vai oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvotekojen Suomi.

Oikeudenmukaisuus näkyy verolinjauksissamme. Pakolliset veronkorotukset on tehtävä maksukyvyn mukaan. Seis tasaverokehitykselle. Seis velkarahalla rahoitettaville veronkevennyksille. Kyllä progressiiviselle verotukselle. Kyllä perustulovähennyksen nostolle 3000 euroon.

Me tarvitsemme muutakin kuin oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Perusturvaa on vahvistettava. Me esitämme 100 euron tasokorotusta päivärahoihin. Nämä korotukset heijastuvat myös ansiosidonnaisiin etuuksiin. Me haastamme tasapäistävät populistit ja puolustamme myös niiden oikeuksia, jotka ovat omalla aktiivisuudellaan ja omalla työllään hankkineet itselleen lisäturvaa.

Me vaadimme, että lapsilisä ei jatkossa leikkaa toimeentulotukea. Tämä on suora ja lyhentämätön tuki sinne, missä tukea eniten tarvitaan, pienituloisiin lapsiperheisiin.

Vuosi 2010 oli surullinen vuosi suomalaisen hallitusten historiassa. Vuosi 2010 oli strutsin vuosi, pään piiloon työntämisen vuosi. Verouudistus, kuntauudistus, työelämäuudistus/työurauudistus ja lukemattomat muut tärkeät hankkeet on kaikki siirretty seuraavan hallituksen harteille. Tämä ei ole johtamista. Tämä on ajelehtimista.

Tämän kevään vaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta. Ajelehtiva Suomi – vai päättäväinen Suomi.

Meitä on lyöty. Meitä on pilkattu. Meitä on yritetty työntää syrjään, pidetää pimennossa ja aliarvioida. Meiltä on vaadittu päätöksiä, joihin meillä ei ole ollut valtaa ja syytetty tekemättä jätetyistäkin päätöksistä. Kaikki tämä on vahvistanut ja karaissut meitä. Sisuunnuttanut. Sytyttänyt intohimon. Kun me huomenna lähdemme täältä Vantaalta vaalityöhön ympäri Suomen työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta, me tarvitsemme tuota sisua, intohimoa ja tätä selkeää rohkeaa ohjelmaa. Pitäkää siis tänään toisistanne huolta. Isänmaa tarvitsee meitä tänään enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Vähintäänkin yhtä paljon kuin 1995 ja 1966. Me olemme jälleen valmiita vastuuseen ja toimintaan. Meillä on ohjelma, jolla Suomi nousee ja oikeudenmukaisuus vahvistuu.